Ahneus

Tähän sanaan tiivistyy mielestäni nykyhetken puhutuimpien ilmiöiden ongelmat. Talouskeskustelu ja pakolaiset. Kärsin ahneudesta itsekin. Aika ajoin saan sen talttumaan mutta se on kuin ryhti. On pidettävä huolta että ryhti pysyy hyvänä, se ei nimittäin pysy itsestään. Tiedän kuinka hyvä ryhti otetaan. On paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä ryhdin merkitystä keholleen. Elämä on opettanut minulle mitä ahneus saa aikaan. Valitettavasti on paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä ahneuden merkitystä ympäristölleen missään vaiheessa.

Talouskeskustelussa on helppoa vetää yhtäläisyyksiä jättisuurten korvausten saajien olevan ahneita. Mutta tunnistammeko itsessämme sen että mekin haaveilemme rahallisesta korvauksesta tekemättä mitään tai hyvin vähän. Tuntuu että itse palkka tai korvaus on ainut motiivi, ei työ tai työn jälki. Näkisin että nämä molemmat ääripäät muodostavat sen ongelmavyyhdin jossa elämme.

Pakolaisasioissa seuraavat ääripäät nousevat esiin. Ihmiset jotka hakevatkin jotain muuta kuin turvaa sekä ihmiset jotka eivät ole valmiita luopumaan omista saavutetuista eduista hädässä olevien hyväksi. Molemmissa tapauksissa ahneus ottaa siis vallan. Toivottavasti nämä ryhmät olisivat vähemmistö.

Talouskeskusteluun olisi hyvä tuoda muistutus siitä että keskuspankit toivovat tavallaan ahneutta. Inflaatio on niiden tavoite. Jatkuva kasvu. Ongelmia syntyykin kun kasvua haetaan vaikka tärkeämpää olisi ehkä huolehtia jostain aivan muusta.

Emme ahnehdi vain rahaa. Valta, ruoka, juoma ja jopa terveys ovat asioita, joissa emme näe mikä on kohtuus. Haasteita siis riittää.

Minusta rikastuminen ei ole pahe. Mutta sen voi tehdä monella eri tavalla. Onneksi rahallinen rikkaus ei ole kuitenkaan se autuaaksi tekevä elämän rikkauden muoto. Sen kun vain muistaisi.

 

 

 

 

Share