Mietiskelin tuossa ruohoa ajellessa puutarhan kokoa onnellisuuteen. Onko niillä mitään yhteyttä. Kävin jokunen vuosi sitten kesäpalatsissa Pietarissa tai tarkemmin sanottuna Pietarhovissa. Huikea puutarha kullattuine patsaineen ja symmetrisine puistoineen on huikea kokonaisuus. Mutta onko se tuhannen hehtaarin puistoalue tehty Pietari I:lle itselleen siksi että hän nauttisi siitä ”puutarhana” vai nauttiko hän sen omistamisesta ja esittelemisestä.
En voi väittää etteikö olisi huikeaa olla kesäpalatsin isäntä. Huikeus ehken häviäisi jos yrittäisi itse ajella ruohikot ja kitkeä kukkapenkit. Eli kumpi onkaan huikeampaa, omistaa iso puutarha jota ei hoida itse vai sen kokoinen jonka itse hiellä, verellä ja kyynelillä saa pidettyä kauniina.
Luulen että joskus puutarhani on vain Bonzaipuu. Yhden puun kasvattaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta jos onnistuisi työllään ja rakkaudellaan saamaan yhden puun hyvinvoimaan, se riittäisi minulle. Luonnon voima on ihmeellinen. Yksi puu voisi korvata kokonaisen puutarhan. Ainakin minulle.
