Lähdin rannalle kävelemään etsiäkseni helmeä. En siis lähtenytkään etsimään simpukankuoria niin kuin yleensä, vaan helmeä. Ajattelin että en löydä sitä, jollen etsi. Siksi aikaa vierähtikin paljon. Simpukankuoria löytyi, mutta ei helmeä. Hetken luulin jo löytäneeni, mutta se olikin meripihkainen pallukka. Otin sen talteen.

Pysähdyin miettimään tätä problematiikkaa. Löydämme asioita helpommin kun etsimme niitä. Jos haemme elämästämme iloisia tapahtumia, löydämme niitä varmasti. Sama asia on myös kääntäen tosi. Mikäli etsimme vain virheitä ja epäonnistumisia, niitä varmasti löytyy jokaiselta. Jos tyydymme elämässämme simpukankuoriin, on turha olla katkera helmen löytäjälle. Hän on luultavasti etsinyt sitä.

Toki elämässä on tilaa sattumille, mutta voimme itse myös vaikuttaa siihen mitä etsimme. En etsi helmiä jatkuvasti, mutta täällä ollessani ajattelin tarttua tilaisuuteen. On nimittäin syytä ymmärtää ettei asioita vain tapahdu, vaan niiden eteen on myös tehtävä töitä.

Ikuinen optimisti sisälläni toivoo etten poiminut meripihkapallukkaa turhaan. Ehkä se yön aikana muuttuu helmeksi. Jollei, huomenna on uusi päivä jatkaa helmen metsästystä.

Share