Kävin Tanskassa kesän aikana ja mielessäni on siitä asti pyörinyt H.C Andersenin satu, Keisarin uudet vaatteet. Tuntuu kuin se olisi suora kuvaus Kreikan tilanteesta. Olen huolissani ihmisistä jotka voivat huonosti Kreikassa. Silti neulomme entistä hienompia pukuja, joista vain vaatturi saa rahansa.
Olen seurannut keskustelua tukipaketin hyödyllisyydestä ja välttämättömyydestä humanitaarisin perustein. Onko kenelläkään tullut mieleen, mitä tapahtuu jos tämäkin tukipaketti suuntautuu taas niille, joilla on jo elämässään riittävä taloudellinen vauraus. Entäs jos tavan kansa ei näekään vaatteita joita ompelemme ja alkaakin toden teolla vaatia muutosta. Edessämme voi olla kriisi jota emme pysty enää hallitsemaan, edes rahalla.
Tiedän että Kreikka tarvitsee apua, mutta kuinka kohdennamme apumme, onkin kysymykseni. Entäpä jos tuki kohdistuisikin oikeasti humanitaarisena apuna Kreikalle.
Lopuksi: Miten tämä liittyy fysioterapiaan. Kohtaan työssäni asiakkaita joilta voi olla esimerkiksi olkanivel poissa paikaltaan. Joudun miettimään annanko asiakkaan syödä kipulääkeitä lopunikäänsä vai laitetaanko nivel takaisin paikalleen ja aloitetaan olkapään kuntouttaminen, jotta siitä tulisi parempi kuin entinen.
