Nykyisin ihmisiä kohdellaan valitettavan usein keskiarvojen perusteella. On hyvä että meillä on tutkittua tietoa ja esimerkkejä. Se ei silti saisi näkyä siten että itse ihminen unohdetaan. Keskiverto lapsi osaa heittää palloa vasemmalla kädellä 3,5 metriä silmät ummessa 4 vuotiaana. Mitäs jos ei osaakaan? Yleensä tämä kipu häviää 2 päivässä. Entäs jos ei häviäkään?
Pointtini on siis seuraava. On hyvä tietää keskiarvot ja yleisimmät kaavat ja käytännöt. Kuitenkin ihmisten kohtaaminen yksilöinä avaa ihan uuden maailman. Entäpä jos kyseinen lapsi ei haluakaan heittää palloa. Entäpä jos kivun taustalla onkin jokin muu syy kuin se mitä epäilemme.
Ratkaisu onkin yksinkertainen. Pieni hetki. Kuunteleminen.
