Valitettavan usein opimme arvostamaan asioita vasta sitten kun menetämme jotain. Säästämme kiitollisuuttamme monestikin aivan turhan takia. Emme ymmärrä mikä etuoikeus on liikkua ilman kipuja ennen kuin kivut estävät liikkumisen. Silloin vasta tajuamme kuinka onnekas on aikaisemmin ollutkaan. Sama asia on monesti myös työn tai ihmissuhteiden saralla. Olemme väsyneitä kun ”joudumme” tekemään töitä. Mutta onko oikeasti herkkua olla työtön, vailla työn tuomaa rytmiä ja sosiaalisia suhteita elämään.
Olkaamme siis kiitollisia asioista ja ihmissuhteista joita meillä nyt on. On mahdollista että menetämme asioita, joita pidämme itsestäänselvyytenä. Kannattaa siis kiittää silloin kun siihen on vielä mahdollisuus. Eikä vasta sitten kun on liian myöhäistä. Ehkä silloin menettäminen on helpompaa.
