Erään keskustelun yhteydessä lupasin analysoida miten ravihevosen itseluottamusta voisi parantaa. Kuinka kilpailusuorituksessa saisi kaiken irti. Myönnän etten ole nähnyt ravihevosta 20 metriä lähempää. En ole käynyt raveissa kuin kolme kertaa. Ratsastanut olen siis kahdesti niin kuin blogissa ”ratsastus” kerroin. Tilanne on siis haastava mutta luulen lukijoiden tajunneen jo etten kerro totuuksia vaan ajatuksia.
Ensimmäiseksi mieleeni tulee harjoittelu. Hevosen on oltava hyvässä kunnossa. Et voi rajattomasti ammentaa tehoja irti mikäli harjoittelu on ollut huonoa. Lisäksi hevosen perusasioiden tulee olla hyvässä kunnossa. Lähdetään nyt siitä ajatuksesta että sille on tehty kaikki hyvin tai erinomaisesti ravinnon, levon ja harjoittelun suhteen.
Tärkeintä on oppia tuntemaan kyseinen hevonen. En siis voikaan antaa ohjeita jotka toimisivat kaikille. Hevoset ovat yksilöitä jotka reagoivat eri tavoin tiettyihin ärsykkeisiin. Se että opit tuntemaan hevosen, on ainut keino saada itseluottamusta parannettua. Tällöin opit valmentamaan sitä harjoitteilla jotka kehittävät sen itseluottamusta. Tällöin opit tuntemaan oikean tarpeen levon ja ravinnon suhteen. Itsevarmuus lähtee siis siitä että valmentaja valmentaa juuri kyseistä hevosta eikä pyri valmentamaan sitä ennalta opitun kaavan mukaan. Silloin hevonen tuntee olevansa ainutkertainen ja on valmis koviin suorituksiin. Kovat harjoitukset ovat välttämättömiä koviin suorituksiin. Niiden täytyy olla kuitenkin balanssissa.
Kilpailutilanne on haastava. Paineet jotka raveihin mennessä ovat luultavasti hevosen mielessä vaihtelevat yksilön mukaan. Mutta myös ympäröivät asiat vaikuttavat niihin. Voit vaikuttaa harjoittelulla siihen millaisessa kunnossa hevonen on mutta ravipäivänä voit vaikuttaa eniten niihin ärsykkeisiin joita hevonen kohtaa. Joillekin yksilöille on hyväksi että ohjelma ravipäivänä on erilainen kuin muina päivinä. Jotkut taas varmasti pystyvät rennompaan suoritukseen kun ravipäivä ei poikkea muista.
Uskon hevosen haistavan paineet. Jos valmentajan, ohjastajan tai tukijoukkojen toiveet ovat liian suuret suhteessa hevosen kykyihin ja kapasiteettiin, suoritus epäonnistuu. Hevoseen pitää siis luottaa ja uskoa, mutta hevonen ei pysty ihmeisiin toisten toivomana vaan sen itsensä on luotettava itseensä. Sitä on ohjastettava tavalla joka siitä on hyväksyttävää ja palkitsevaa. Uskon että, et voi pakottaa hevosta juoksemaan kovempaa kuin se itse haluaa kuin kerran. Mutta voit ohjastaa sitä huippusuorituksiin luottamalla sen kykyihin ja kuntoon useasti mikäli pakottamisen sijaan ohjastat sitä. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä että tunnet hevosen kyvyt ja voimavarat ja kannustat sitä niiden mukaan.
Lyhyesti siis hevosen itseluottamus luodaan aivan muualla kuin kilpailuissa. Osa hevosista omaa paremman kilpailuvietin ja sekin on hyväksyttävä. Itse ravipäivänä luottamus voidaan siis ainoastaan pilata. Väärät valinnat valmistautumisrutiineissa ovat niitä. On löydettävä tapa, jolla hevonen haluaa raveihin valmistautua. Joillekin se siis on päivän pitämistä samanlaisena kuin harjoittelupäivät. Jotkut voivat vaatia täydellisen eristäytyneisyyden tarpeen ja osa haluaa kilpailupäivänä enemmän huomiota kuin muina päivinä.
Itse kilpailussa tapa jolla hevosta ohjastaa pitää myös perustua tuntemukseen sen tarpeista. Joillekin suitsien vetäminen toimii, joillekin täydellinen vapaus takaa täydellisen suorituksen. Löydä siis kannustamisen aste jolla saat parhaan tuloksen. Nämä asiat ovat vaikeita ja perustuvat siis vain kokemuksiin kuinka kukin yksilö reagoi. Minulla ei hevosten suhteen sitä ole. Niinpä ”vedä hännästä” olkoon ohjeeni.
