Urheilussa dopingaineiden käyttäjiä vihataan. Samoin on myös kuntoilussa. Kun kehitystä tapahtuu huikeasti, alkaa heti arvuuttelu siitä onko kenties avustettu kehitystä jollain muulla kuin kaurapuurolla. Mutta mikä on syy aineiden käyttöön. Onko kyse pohjimmiltaan tunteesta. Onko niin että saadaksemme ihailua, näyttääksemme hyvältä, tullaksemme hyväksytyksi tai ollaksemme muita parempia, aloitamme kiellettyjen aineiden käytön. Dopingsääntöjä ei ole tehty rikottaviksi. Kuitenkin meitä ihmisiä on joka junaan.
Entäs me tavan tallaajat. Etenkin näin kesäisin tuntuu siltä että ”douppaamme” tunteemme alkoholilla aika-ajoin aika huolellisesti. Saadaksemme itsemme näyttämään hyvältä, tuntemaan olomme varmemmiksi ja saadaksemme ihailua, olemme valmiita ”douppaamaan”. Kun kaksi ”doupattua” kohtaa, on aivan ihanaa olla hyväksytty. Se tunne joka syntyy tuskin tulisi ilman avustavia aineita. Toki voit nautiskella, rentoutua ja ”doupata” ilman tunteiden turruttamistakin, tietäen että on hyvä juuri sellaisena kuin on.
En ole absolutisti enkä kirjoita moralisoiden. Enemmän haluan kiinnittää huomiota siihen kuka huijaa ja ketä. Hyvässä kunnossa oleminen, ihailu, voittaminen ja hyväksytyksi tuleminen ovat tunteita joita on ihana kokea. Se kuinka kukin niihin tavoitteisiin pääsee, on jokaisen oma valinta.
Haluan vain että jokainen ymmärtäisi sen mitä etsii ja millä keinolla. Silloin on sinut itsensä kanssa. Ja se kai on loppupelissä tärkeintä.
