On taas aika vuodesta, jolloin pysähtyy miettimään että kilometrit elämässä lisääntyvät väistämättä. Olen innoissani niistä. Niistä kilometreistä jotka olen kulkenut tähän päivään saakka. Niistä kilometreistä jotka ovat vielä edessä. Lapsena olo oli tavallaan huoletonta. Ei juurikaan tiennyt mitä elämä on ja mitä se tuo tullessaan. Nuoruuden aika oli taas huoletonta toisella tavalla. Silloin ajatukset mitä haluan elämältäni, alkoivat prosessoitua paremmin mutta silloin pystyi vielä etsimään suuntaa ehkä hieman kokeillenkin. Vastuut olivat vähäisemmät ja olo oli tavallaan sitä kautta rennompi.
Mutta en kaipaa takaisin noihin aikoihin. Päinvastoin odotan innolla tulevia taipaleita. Ne hetket, jotka olen kokenut tähän päivään asti, ovat muokanneet minusta juuri tällaisen kuin nyt olen. Ja olen onnellinen 42 vuotias mies. On paljon asioita menneisyydessä joita haluaisi elää uudelleen. Tajuan kuitenkin että niiden uudelleen eläminen on mahdotonta. Voin elää vain tulevaisuuttani varten. On paljon asioita joita voisin tehdä toisin koska jonkun muun mielestä ne ovat olleet suuria virheitä. En pelkää virheitä. Ne virheet ovat kasvattaneet minusta juuri tällaisen kuin olen. Ja olen tyytyväinen. Jokaisella valinnalla on ollut jokin merkitys, olenhan itse tehnyt ne ja ymmärtänyt niiden merkityksen.
Aion elää tätä päivää ja tulevaisuutta varten, en eilistä. Eläkää tekin.
