Ajatellaanpa harjoituksiin menemistä kahden eri tunteskaalan pohjalta. Olet menossa joukkueharjoituksiin ja sinun fiiliksesi on katossa. Odotat innolla harjoituksiin pääsyä ja haluat oppia tekemään uusia suorituksia. On täysin varmaa että harjoitukset saavat hyvän alun ja luultavimmin myös kokonaisuus tulee olemaan hyvä ellei jotain dramaattista tapahdu. Toinen vaihtoehto on mennä harjoituksiin kiukkuisena, valmiiksi jo epäilevällä mielellä, miettien mitähän tästä nyt tulee. On päivänselvää ettei harjoituksen onnistumisprosentti ole lähellekään samaa luokkaa kuin edellisessä esimerkissä.
Sama asia toistuu myös arkielämässämme. Jos olemme valmiiksi virittäytyneet tilanteeseen epäileväisesti, luovuttavalla fiiliksellä, ei siitä varmasti saa helposti mitään positiivista irti. Saatamme jopa odottaa kohdatessamme jonkun ihmisen hänen tekevän mielestämme ärsyttävän seikan. Olemme jo valmiiksi pilanneet tilanteen ennen kuin sitä on edes aloitettu.
Siksi ajatuksen voima on valtava etuisuus, joka meille ihmisille on luotu. Voimme ajatella asioiden tapahtuvan hyvin, voimme olla valmiita muutoksiin ja hankaluuksiin. Mikäli käytämme tämän mahdollisuutemme oikein, on meillä varmasti tulossa parempia harjoituksia, työtehtäviä ja kohtaamisia tulevaisuudessa. Kaikkea ei saa sujumaan kuin tanssi mutta voimme päättää mikä on lähtötaso, jolta ponnistamme kohti uusia tilanteita. Jokainen saa toki itse valita haluaako asioidensa sujuvan hyvin vain huonosti.