Salibandyliiga käynnistyy tulevana viikonloppuna ja rupesinkin miettimään lajin kehitystä niistä ajoista kun itse aloittelin fyysistä valmennusta ja myös sitä mihin suuntaan laji mielestäni on menossa. Matkani lajiin alkoi jo yleisurheilukerhojen aikana 80- luvulla. Lähes jokaisissa yu-harjoituksissa Enon liikuntahallilla pelasimme joko koripalloa tai sählyä. Ne olivat hyviä tukiharjoituksia lajiharjoittelun lisäksi etenkin liikuntakerhoissa. Eikä pelkästään nopeiden fyysisten liikkeiden ansiosta vaan myös henkisellä puolella ne toivat vaihtelevuutta ja iloa liikuntaharrastukseen.
Vaikka salibandyliitto perustettiin Suomeen 1985, itse asiassa melko tarkalleen 29 vuotta sitten (23.9.1985), nimenä ainakin Enossa kulki pitkään sähly. Useat kaverini rupesivat pelaamaan salibandya 90 luvulla ja Enoon perustettiinkin salibandyjaosta. Koska minun fyysinen harjoittelu oli ollut jo ”ammattimaista”, pyysivät he minua opettamaan fyysisen harjoittelun saloja heille. Samoin Kuopion Welhoista otettiin yhteyttä samoissa merkeissä. Kuopion aikana pikajuoksun ohella kävin myös säännöllisen epäsäännöllisesti RuutiGullien harjoituksissa. Seura joutui myöhemmin vaihtamaan nimensä.
Vaikka en koskaan oikein osannut pelata, nopeuteni ansiosta pärjäsin kentällä kohtuullisesti. Saavutimme Kuopiossa jopa huikean kakkostilan vuonna 1996 opiskelijoiden SM-salibandyssa. Joka tapauksessa tarkoituksenihan oli kertoa lajin kehityksestä. Siksi kerroin historiaani, ettei laji ole ollut minulle vieras myöskään ammoisina aikoina.
Harjoittelu on muuttunut oleellisesti. Ennen alku- ja loppuverryttelyjä ei ollut lainkaan. Fyysistä harjoittelua olivat lähinnä lenkit, nekin hyvin harvoilla. Lajiin tultiin muista lajeista ja mentiin niiden vahvuuksien pohjalta. Nykyisin harjoittelu on niin ammattimaista kuin amatööriurheilussa voi olla. Joka lajissa on toki lahjakkuuksia, joiden motto on että vain lahjattomat treenaavat, mutta heidän osuus entisajan kaveripiirijoukkueihin verrattuna on pieni. Jokaisen on treenattava mieli pysyä vauhdissa mukana. Lajin tempo ja nopeus onkin se suurin muutoksen kohde näinä 29 vuotena.
Kun mietin joukkuelajien fyysistä harjoittelua, lähestyn sitä ominaisuuksien kautta. Olen valmentanut hyvin monia lajeja ja siksi nähnyt kuinka eri ominaisuuksia harjoitetaan. Myös monen lajin fyysisen ominaisuuksien tarpeen olen mielessäni miettinyt. Koska olen yksinkertainen mies, olen pyrkinyt yksinkertaistamaan myös tämän prosessin. Mietin yksilölajien kautta minkä tyyppisen urheilijan näkisin olevan optimaalisin kyseiseen lajiin.
Voimapuolella mietin olisiko voimannostajan, painonnostajan vai bodauksen kautta parasta lähestyä lajia. Juoksupuolelta mietin ottaisinko pika-, keskimatkan- vai kestävyysjuoksijan ominaisuudet päätavoitteekseni. Liikkuvuus- ja kehonhallinta puolelta mietin riittääkö normaali kehonhallinta taitavuus vai vaaditaanko lajissa myös voimistelijan kehonkäytön taitavuutta. Sillä jokainen ymmärtää varmaan ettei kaikkea voi saada. Toisaalta minä ymmärrän että kompromisseja on myös tehtävä. Tietenkin olisi hienoa jos pelkällä harjoittelulla voisi kehittää 120 kiloisen räjähtävää nopeutta, maitohapon sietoa ja ääretöntä kestävyyttä omaavan urheilijan joka maalin tehtyään heittäisi vielä päälle lennokkaan volttisarjan. Se vain ei taida olla mahdollista ainakaan puhtailla jauhoilla pussissa.
Valmentamani Josba aloittaa kautensa 21.9 Joensuu Areenalla klo 17.oo. Sanomalehti Karjalainen isännöi ottelua ja vastaan asettuu Karjalan herruus ottelussa NST Lappeenrannasta. Itse toivon että pelaajat joita olen valmentanut pystyvät nopeaan, vauhdikkaaseen peliin, kestävät lajissa tarvittavan kontaktin ja jaksavat pelata peliä nopealla temmolla vaihdosta toiseen koko pelin ajan. Tule seuraamaan olemmeko urheilijoiden kanssa onnistuneet tässä.
Voitto tulee.