Tervetuloa matkalle tarinaan, jossa yhdistän valmennusfilosofiani neljä tärkeää osa-aluetta: kehon, mielen, sosiaaliset suhteet ja ympäristön.
Tässä blogi sarjassa jaan ajatuksiani ja oppejani tarinan muodossa. Tarina etenee kolmen tietäjän ja heidän matkallaan kohtaaman lammaspaimenen johdolla. Tämä tarina heijastaa niitä pieniä, mutta merkittäviä tekoja, joilla voimme löytää tasapainoa elämään.
Matka ei ole aina suora eikä yksinkertainen, mutta toivon että saat blogeistani vinkkejä löytääksesi eheyttä arkeesi. Liity siis seuraan nuotion äärelle ja anna tarinan johdattaa sinut kohti parempaa hyvinvointia.
Uskomaton ilta sai seesteisen päätöksen. Tietäjät istahtivat vehreän nummen reunalle ihailemaan nuotiosta lähtevien kirkkaiden kipinöiden matkaa kohti yläilmoja. Kipinät tanssivat hetken taivasta kohti, kunnes muuttuivat tummiksi pisaroiksi ja tipahtelivat maahan savun jatkaessa matkaansa. Tietäjät olivat seuranneet kirkasta tähteä, joka oli ilmestynyt taivaalle kuukausi sitten, ja nyt he pohtivat, mitä se mahtoi tarkoittaa.
Nuotion valossa istui kookas Pavlik, jonka vahvat piirteet ja päättäväinen olemus kertoivat hänen roolistaan johtajana. Hänen voimakkaat kasvonpiirteensä erottuivat entistäkin vahvempina valon ja varjojen leikkiessä hänen jykevillä kasvoillaan. Suurikokoinen nenä tuntui hallitsevan kasvoja, mutta myös voimakas parrakas leuka työntyi uhmakkaana esiin. Pavlik edusti voimaa ja kestävyyttä, kehon hallintaa, ja hänen katseensa oli keskittynyt tähteen, aivan kuin se olisi vastaus hänen kysymyksiinsä.
Viereisellä kannolla istui hiljainen Kamau. Kannolla oli kaikesta päätellen istunut useita ihmisiä ennen häntä. Pinta oli hioutunut tasaiseksi, ja puun syyt näyttivät jopa kauniilta, aivan kuin ne olisivat olleet aaltoja, jotka hiljaisesti liikehtivät nuotion loimussa. Kamau antoi nuotion loimun leikkiä pehmeillä kasvoillaan. Hänen kasvonsa olivat lempeän pehmeät ja hänen vaaleanruskeat hiuksensa kiilsivät kilpaa kastanjan väristen silmien kanssa. Jos Pavlikin nähdessään kiinnitti huomion hänen voimakkaaseen leukaansa, niin Kamaun silmät tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Kamau puhui harvakseltaan, mutta hänen jokainen sanansa kantoi merkitystä. Hänen maailmansa oli mielenrauhaa ja nautintoa, ja hän etsi elämässään tasapainoa ja iloa.
Landon oli tietäjistä nuorekkain ja hänessä oli sekä iloa että elämänhalua. Landon ei malttanut pysyä paikallaan, vaan kiersi nuotion ympärillä etsien merkityksiä ympäriltään. Hänen vaalean punertavat puolipitkät hiuksensa heilahtelivat, ei niinkään tuulesta, vaan hänen nopeista pään liikkeistänsä. Hän nautti toisten ihmisten seurasta ja koki, että elämän suola löytyy merkityksellisistä ihmissuhteista. Hänen puheliaisuudestaan oli ollut paljon apua matkan varrella, eikä hän ympärilleen katsellessaan miettinyt turvallisuuttaan, vaan sitä, tapaisiko hän ketään paikallista, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia.
Siinä nuotiolla ollessaan he lepuuttivat jalkojaan ja valmistautuivat pitkään mutta odotettuun kotimatkaan. Tulen loimu valaisi ympäristöä, ja uteliaat rusotaskut lentelivät omia pieniä matkojaan lähimetsässä, napaten samalla ilmassa leijailevia hyönteisiä. Landonin katsellessa rusotaskujen lentoa hän havaitsi samalla valkoiseen lampaannahkaan pukeutuneen miehen lähestyvän heitä.
Miehen rento olemus heijasti itsevarmuutta mutta samalla myös rauhallisuutta. Hieman harmaantuneet hiukset oli leikattu sivuilta lyhyeksi, ja kasvojen uurteet kertoivat, ettei hän ollut enää nuorukainen. Tosin hänen jäntevä vartalonsa ilmensi, ettei hän mikään vanhuskaan ollut, ja että uurteet kasvoissa olivat enemmän rankan auringon ja suolaisen kostean tuulen aiheuttamia kuin iän tuomia muutoksia.
Voimakas käsi heilahti tervehdykseen miehen saapuessa kohti kuninkaita. Miehen nimi oli John, ja hän oli yksi läheisen kylän lammaspaimenista. Hän oli kyläläisten keskuudessa erittäin pidetty ja usein kyläläiset kysyivät juuri häneltä neuvoa. Johnin isä oli ollut myös lammaspaimen, kuten oikeastaan lähestulkoon kaikki kylän miehet. Johnilla oli kuitenkin muista kylän miehistä poiketen samanlainen intohimo kuin isälläänkin. He molemmat olivat erittäin kiinnostuneita elämän mysteereistä. Hänessä oli jotain erityistä: seesteisyyttä, tasapainoa ja voimaa, joka kumpusi hänen tavastaan olla yhteydessä ympäröivään maailmaan.
Siinä he olivat, kolme tietäjää, joista jokainen kulki omaa polkuaan. He kaikki olivat tulleet etsimään vastauksia kirkkaan tähden alta, eivätkä tienneet että heidän matkansa oli vasta aluillaan.
