Valmentajan tulee ajatella olevansa apulainen urheilijan lahjakkuuksien esille tuomisessa. Joukkuelajeissa myös palapelin rakentaja jotta eri yksilöistä saataisiin mahdollisimman hyvä joukkue. Hänen on tajuttava että menestyipä urheilija kuinka hyvin tahansa, joku toinen olisi voinut avustaa urheilijan vielä parempiin suorituksiin. Sillä lahjattomasta urheilijasta ei ns. hyvä valmentajakaan saa huippua. Toki valmentajan pitää luottaa itseensä sillä se heijastuu urheilijaankin. Mutta kaiken itseluottamuksen takana tulee olla tietämys siitä että urheilija itse ansaitsee palkintonsa. Et koskaan voi valmentajana sanoa että vain minun ansiosta jotain hyvää tapahtui. Valmentajan on kuunneltava urheilijaa sillä vain urheilija itse tietää miltä hänestä tuntuu. Huonojen suoritusten jälkeen on analysoitava onko urheilija sitoutunut tekemään sen mitä valmentaja on toivonut. Jos on niin silloin on tärkeä miettiä mitä voisi tehdä paremmin ja luottaako urheilija vielä valmentajaan.

Share