Myönnän, en ole ollut festari-ihmisiä. Ensimmäisen Ilosaari rokkini kävin pitkälti yli 30 vuotiaana vaikka asun tässä lähellä. Asuin pitkään jopa vain 300 metrin päässä pääportista, Louhelankadulla, enkä uskaltautunut sisään. Syy oli etten tiennyt kuinka rento ja mukava meininki alueella on.
Pyöräilin useasti rokkialueen ohi ja näin siinä ne ihmiset portin ulkopuolella joille itse tapahtuman funktio oli aivan muuta kuin iloinen meininki. Kutsun sitä optiseksi harhaksi. En nähnyt metsää puilta. Onneksi siis uskallauduin sisään. Tapahtuma aitojen sisäpuolella oli aivan muuta kuin ulkopuolella. Tuttuja ihmisiä, hyvää musikkia, rento, iloinen pohjoiskarjalainen mentaliteetti välittyivät positiivisella tavalla ympäristöön.
Kävimme jopa lastemme kanssa jokunen vuosi sitten kuuntelemassa Madnesiä. Näyttää myös että elämää jo yli 65 vuotta taivaltaneet ovat löytäneet tapahtuman. Hekin ovat minun tavoin uskaltautuneet sisälle ja löytäneet saman iloisen hengen festarialueelta.
On hienoa että Joensuulla on tarjottavanaan näin hieno mahdollisuus tavata ystäviä, kuunnella musiikkia ja nauttia muustakin kuin arjesta. Toivon siis että jokainen meistä näkisi metsän puilta. Nauttisi siitä kun kaupunki herää eloon.
Elämässä on aina jotain ikäviä asioita. Keskitytään kuitenkin tänä viikonloppuna niihin positiivisiin, nautitaan, kukin omalla tavallaan. Pidetään kuitenkin järki päässä, sillä se takaa parhaiten iloiset muistot huikeasta festariviikonlopusta.
Ja kunhan rokki on tauonnut, laulurinteen portaat ovat yksi parhaista paikoista parantaa kuntoa. Reippaasti kävellen tai juosten saat oivan liikuntahetken. Suoritustapaa vaihtamalla voit kohdentaa sen parantamaan fyysisen kunnon osa-alueta. Mutta rokataan ensin.
