Kävimme poikani kanssa Utran jalkapallostadionilla. Sää oli viileä ja kostea ”juuri optimaalinen 100 metrin juoksuun” niinkuin eräs legendaarinen urheiluselostaja sanoi ennen Lappeenrannan eliittikisojen 100 metrin lähtöä aikoja sitten. Silloin oli kylmä ja tihkutti vettä. Ei siis optimaalinen. Joka tapauksessa huomasin kentällä ilokseni 5 nuorta pelaamassa jalkapalloa. Heille harrastaminen ei ollut kallista.
Kysyin pojaltani haluaisiko hän tehdä kanssani vähän alkuverryttelyä, venyttelyä ja koordinaatioita, niinkuin opetan urheilijoillekin. ”En”, hän sanoi, ”potkitaan vain”. Se kävi minulle. Muutaman vinkin hän potkimisen lomassa kysyi.
Rehellisyyden nimissä käyn harvoin potkimassa. Liian harvoin. Ehkä hän haluaisi neuvojani enemmän jos kävisin useammin.
