Ensimmäistä kertaa pysähdyin todella yhteen twiittaukseen. En väitä tai näe että Twitterin tarkoitus olisikaan pysäyttää meitä ihmisiä. Minusta on kiva lukea ystävien kuulumisia ja twiittauksia heille tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Mutta tämä yksi twiitti tiivisti niin osuvasti tätä maailmaa missä elämme. Se ilmestyi verkkokalvolleni sattumalta. Se ei ollut kenenkään ystäväni tai henkilön twiitti jota seuraan. Se oli vain twiitti bittiavaruudessa. Kerron sen nyt vapaasti suomennettuna.
Poika tuli kotiin ja kysyi isältään alasammutusta lentokoneesta. Tekivätkö sen ukrainalaiset vai venäläiset.
Isä vastasi. Ei poikani, sen tekivät ihmiset. Ihmiset tappavat ihmisiä.
Tämä asia olisi meidän kaikkien tajuttava. Me kaikki olemme ihmisiä. Leijonauros voi tappaa toisen uroksen poikaset saattaakseen naaraan aikaisemmin kiimaan. Rukoilijasirkkanaaras syö uroksen parittelun jälkeen. Näillä eläimillä ajatus ei ehkä kulje ihan yhtä hyvin kuin meillä ihmisillä. Silti tapamme toisiamme sormia napsauttamalla.
Emme pelkästään tapa. Teemme toisten elämän vaikeaksi yhtä nopeasti. 18000 ihmisen elämän mullistaminen potkujen myötä nähdään leijonanluolassa hyvänä tekona.
Kysymys kuuluukin. Olemmeko ihmisiä vai eläimiä.
