Kerron nyt miksi ihastuin golfiin. Rakkaussuhdetta ei vielä ole päässyt muodostumaan koska en ole tavannut ihastusta uudelleen. Ajatuksissa hän on ollut. Golfin lyönnin ehdottomuus ja oikean mielentilan löytyminen ovat syyt jotka saavat minut ajattelemaan sitä. Tajusin siitä olisi oppia moneen muuhunkin ihastukseen eli lajiin.
Voit mennä punttisalille, viskoa painoja miten sattuu ja tehdä jalkakyykkyä vaikka kuinka huonossa asennossa ja tuloksesi paranevat. Voit juosta vaikka ympäri Suomen, asennossa joka vie sinut ennenaikaiselle sairaslomalle. Voit harrastaa triatlonia ja tiputtaa aikaasi hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon paranemisen kautta ja samalla tuhota tuki- ja liikuntaelimistösi.
Mutta et voi lyödä golfpalloa kovinkaan pitkälle pelkän tsempin avulla. Et voi viuhtoa miten sattuu ja pelata samalla hyvin. Sinun tulee keskittyä huolella siihen mitä teet. Ainoa keino on pelata paremmin, on oppia tekemään asiat paremmin. Se että löydät rentouden, oikean tekniikan ja mielentilan on siis merkittävässä roolissa. Tämän asian tajuaminen harrastitpa mitä lajia tahansa olisi minusta tärkeää. Eli kun juokset, pyrkisit joka askeleella tekemään täydellisen suorituksen. Se veisi sinut ajatusmalliin ”Next level is never enough”. Parantaisit suoritustasi askel askeleelta.
Hauskaa pohdintaa ihastuksesta lajiin kun ei ole pelannut vielä yhtään reikää loppuun. Ehkä ensiviikolla.
