Urheilussa, kuntoilussa ja oikeastaan koko elämässä haetaan järjestään tehokkuutta. Kaikki asiat pyritään tekemään mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti. Looginen ajattelu on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Tehon kasvattaminen lisää myös ongelmia. Autourheilussa tämä käy selkeästi esille. Loppuunasti viritetyt koneet antavat kyllä julmetusti tehoja mutta riski siihen etteivät ne toimi lainkaan on kasvanut huomattavasti.
Urheilussa on päivänselvää että tietoisia riskejä joutuu ottamaan. Et tule voittamaan mitään ellet uskalla liikkua äärirajoilla. Tämä asia on syytä ymmärtää ettei ”koneen” hajoaminen tule pettymyksenä. Samoin joudut myös kokeilemaan uusia ärsykkeitä jotka eivät välttämättä toimi, mutta toimiessaan antaisivat hurjasti kehitystä.
Kuntoilussa tämä riskin hallinta on minusta tärkeämpää. Haluatko auton jolla ajat joka päivä olevan äärimmilleen viritetty kone, joka voi hajota minä hetkenä hyvänsä. Ole hyvä, valinta on sinun.
Työelämän muuntaminen koko ajan tehokkaammaksi näkyy myös selkeämmin yhteiskunnassa. Looginen ajattelukyky on unohtunut ja henkilöstön irtisanomiset monestikin johtavat taloudellisesti päinvastaiseen efektiin. Siitä kerron kaksi esimerkkiä. Kun henkilöstön määrän vähenemisen takia työssäolevat joutuvat entistä suurempiin paineisiin, virheiden määrä kasvaa. Monella alalla yksikin virhe voi maksaa huikeita summia. Esimerkkejä on lukuisia mutta otetaan nyt mietintään vaikka teollisuus. Yhden koneen hajoaminen inhimillisen virheen takia voi maksaa satojatuhansia euroja. Jopa enemmänkin. Inhimilliset virheet lisääntyvät siis tehon noston ja tuottavuuden parantamisella .
Toinen esimerkki on poissaolot. Kun tehokkuus ja tuottavuus on vedetty äärimmilleen on sairaspoissaolon paikkaaminen mahdotonta. Kaikilla on tarpeeksi tekemistä omissakin hommissa ja näinollen poissaolevan hommien tekemättömyys johtaa useasti katastrofiin. Esimerkiksi palvelualalla tämä merkitsee toimivan ketjun katkeamista ja asiakkaalle jää huono kokemus. Se näkyy pitkässä juoksussa tuloksessa. Saatko ulkopuolisen henkilön helposti korvaamaan poissaolijan. Et, koska yksittäisten päivien työssäkäynti on tehty niin kalliiksi ettei kenenkään kannata ottaa vastaan yksittäisiä työrupeamia.
Toivon että ottaisimme taas käyttöön loogisen ajattelun. Nostaisimme tehoja tarvittaessa, silloin kun se on oikeasti kannattavaa ja hyötysuhde on oikea. Mutta muistaisimme koko ajan sen että me olemme ihmisiä. Emme koneita ja numeroita. Tajuaisimme että pienenpieni muutos voi romahduttaa koko systeemin, mikäli tehokkuus on viety äärimmilleen. Mutta hengähdetään nyt Suomen suvessa. Hyvää Juhannusta!
