Olen opiskellut, mietiskellyt ja työskennellyt ihmisen toimintakykyyn liittyvien asioiden parissa jo yli 34 vuotta. Sairaanhoitajaopintoja, fysioterapiaa, liikuntalääketiedettä, ammattivalmentajatutkintoja, valmentamista, henkilöstöpalvelualaa, johtamista ja nyt olen valmistumassa Mind Coach valmentajaksi Harri Gustafsbergin vetämän stressinhallintavalmennus konseptin kautta.
Michelangelo-ilmiö tarkoittaa parisuhteita, joissa molemmat parisuhteen osapuolet haluavat tukea toisiaan.
Valmensin aikaisemmin pääasiassa urheilijoita mutta nyt olen koulutuksen ja myös nähtävissä olevan tarpeen myötä siirtymässä valmentamaan entistä enemmän myös työelämän haasteiden parissa olevia ihmisiä. Urheiluvalmennukseni perusajatus muokkautui hyvin selkeäksi. Se löytyi aikoinaan, kun esitin itselleni kysymyksen: mikä on valmentajan tärkein tehtävä. Vastaukseni tuohon kysymykseen oli ja on edelleen: kasvata valmennettavan itseluottamusta.
Kun pysähdyin miettimään tuota ajatusta tarkemmin, huomasin sen sopivan myös johtamiseen, kasvattamiseen sekä myös parisuhteen perustaksi. Hetki sitten luin Helsingin Sanomista artikkelin Michelangelo-ilmiöstä. Michelangelo-ilmiö tarkoittaa parisuhteita, joissa molemmat parisuhteen osapuolet haluavat tukea toisiaan. He siis toimivat siten että molemmat löytäisivät ihanneminänsä.
On toisaalta jopa harmillista, että tämä ilmiö on pitänyt löytää ja nimetä, eikö se olekaan parisuhteen perusajatus. Toki tuon ilmiön pitäisi mielestäni olla siis valmentamisen, johtamisen, kasvattamisen ja kaikkien ihmissuhteidemme perusajatus. Entäpä jos auttaisimmekin toisiamme löytämään ihanneminän tai ainakaan emme olisi ihanneminän löytämisen tiellä. Silloin ympäristö, jossa elämme, olisi varmasti paljon miellyttävämpi paikka elää. Me kaikki voimme olla oman lähipiirimme taiteilijoita kuten Michelangelo oli, veistäessään marmorilohkareesta jotain sellaista, jota ihailemme vieläkin yli 500 vuotta myöhemmin.
Tälläkin hetkellä kehitellään ja opiskellaan erilaisia johtamis-, valmentamis- ja kasvatusmetodeja. Parisuhteissa kipuillaan ja käydään terapioissa. Tuo itseluottamuksen kasvattamiseen perustuva ajatus ei poissulje erilaisten persoonallisten tapojen ja opittujen tekniikoiden käyttöä. Sille pohjalle on hyvä rakentaa omia toimintamalleja.
Pysähdy hetkiseksi miettimään mitä tämä ajatus itseluottamuksen kasvattamisesta ympäristösi ihmisiä ajatellen tarkoittaisi omalla kohdallasi. Mitä sinun työpaikallasi tapahtuisi, jos kaikki toimisivat tuon periaatteen mukaan? Entäpä millaisia hyötyjä löytäisit tästä ajatuksesta ajatellen vaikkapa parisuhdettasi tai perhettäsi?
En väitä, että tämä olisi helppoa tai yksinkertaista. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksei tätä ajatusta kohti kannattaisi edetä. Ja eteneminen on sitä helpompaa mitä enemmän ympärilläsi on samaan suuntaan meneviä ihmisiä. Ja silloin on myös mahdollista saavuttaa jotain sellaista, jota ei ehken kukaan osannut edes uneksia.
