Pieni analyysi valmennuksen tuomisesta Suomeen ulkomailta, juoksun saralta. Muu maa mustikka osa 2, hieman myöhemmin, sisältää ajatuksia valmennuksesta nuorisojalkapallossa Englannissa, Italiassa, Norjassa ja Belgiassa.

Ensiksi juoksuvalmennuksen lyhyt analyysi. Ideoita juoksuvalmennukseen haettiin minun urheiluaikana Iso-Britanniasta, USA:sta, DDR:stä ja monista muista kovista juoksumaista. Aika-ajoin kopioitiin harjotteet, rytmit ja vauhdit kustakin valtiosta tai maan huippu-urheilu ideologiasta.

Unohdettiin kaksi asiaa. Palautuminen ja vauhti. Heillä urheilu oli täysin ammattimaista vailla minkäänlaista  painetta muusta elämästä. Osa toki opiskeli tai  kävi jopa töissä mutta usein omasta halustaan. Mutta kaikki asiat optimoitiin mahdollisimman hyvän palautumisen eteen.

Toinen olennainen asia ja jopa tärkeämpi oli vauhti. Se vaikuttaa olennaisesti myös palautumiseen. Esimerkki kahdesta peräkkäisestä harjoituksesta. Ma: 10 x 100m 3 min pal ja Ti 6x200m 2 min pal. Urheilija jonka ennätys 100 metrillä on 9,99 ja 200 metrillä 20,11, juoksee 100m vedot 11,2 ja 200m vedot 24 sekunnin keskiarvolla. Saman harjoituksen samalla vauhdilla tekee myös urheilija jonka ennätykset ovat 100m 10,68 ja 200m 21,66. Onko tuntemukset ja harjoitusvaikutukset samat. Miten on palautumisen laita seuraavan päivän harjoitukseen.

Siksi toivonkin enemmän harjoittelua tunteella. Millainen tunne harjoituksesta pitäisi jäädä että seuraavan päivän treenin pystyy tekemään myös tavoitteellisesti. Vauhtia pitää lisätä, mutta miten, onkin se oleellisempi kysymys. Väkisinkö. Ihailenkin Suomessa mielestäni aliarvostettua juoksija Risto Ulmalaa. Hän uskalsi juosta tunteella. Ihminen kun minun elämänkatsomuksen mukaan on muuta kuin kone.

Share