Kaikki mikä ei tapa, plää, plää plää. Miksi puhun ylikunnosta, liiasta ja yksipuolisesta kuntoilusta/liikunnasta/urheilusta. Saat vastauksen lopussa.
Ihmisen elimistössä on monta järjestelmää ja toimintoa joita liikunnan avulla voi harjoituttaa. Tämä tieto on oleellinen kun tehdään suunnitelmallista urheilu/ kunto/ liikuntavalmennusta. Harjoittelua on rytmitettävä niin ettei mikään osa-alue kuormitu liikaa. Otan esimerkiksi vaikka porrasjuoksu harjoituksen.
Portaita voi juosta ylös rauhallisesti ja pitkään jolloin se on aerobinen, peruskuntoa kehittävä harjoitus joka lisää myös hieman lihaskestävyyttä. Tai vähemmän ja nopeasti, jolloin se lisää nopeutta ja nopeusvoimaa. Joku paino tai toinen henkilö selässä siitä tulee voimaharjoitus, mutta minkä tyyppinen voimaharjoitus siitä tulee riippuu siis tavasta miten se tehdään. Portaita voi myös juosta täysillä ylöspäin niin kauan kun jaksaa. Silloin siitä tulee anaerobinen, raskas harjoitus.
Mikään näistä harjoituksista ei ole toistaan huonompi. Kyse on siitä miten ne tehdään ja kuinka usein. Jos juokset joka päivä täysillä portaita ylös loppuun asti, ei elimistösi pysty siitä palautumaan. Siksi että anaerobisesta harjoituksesta palautuminen vie pidempään kuin muista harjoituksista energian tuottotavan takia. Lisäksi se kuormittaa montaa eri järjestelmää, esim. hermostoa (täysillä tekeminen), hengitys- ja verenkierto elimistöä (kova syke ja ja kiihtynyt hengitys) , lihaksistoa ja jännealueita (energian voimakas tyhjeneminen lihaksistosta).
Sinä saat ja voit kuntoilla kovaa. Urheilijan pitääkin harjoitella todella kovaa. Kyse ei ole siitä. Kyse on rytmistä, feel the beat.
Itse kokeilin juosta joka päivä täysillä anaerobisesti. Olen käynyt 13 leikkauksessa ja kärsinyt lukemattomista muista rasitusvammoista. Urheiluvammoilta ei oikeasti voi välttyä kuin tuurilla kun harjoitellaan kovaa. Mutta tuuria ei tarvita jos niitä vammoja haluaa itselleen. Leikkaussalista tai sairastuvalta ei voiteta yhtään mitään, ei urheilussa eikä kuntoilussa.
Montako vammaa sinä haluat.
