Urheilussa, miksei muussakin elämässä mietitään optimaalista valmistautumista suoritukseen. Mietitään kuinka pitkään tulee nukkua, miten ja mitä syödä ja millaisessa olotilassa tulee olla. On varmasti selkeitä ratkaisuja jotka auttavat fysiologisesti parempaan suoritukseen. Minusta on kuitenkin syytä tarkastella asiaa yksilön näkökulmasta ja huomata ettei asia ole niin yksinkertainen.
Olisko Matti Nykänen ollut vielä parempi mäkihyppääjä jos hän ei olisi juhlinut ennen kilpailuja. Poistiko hän kilpailuihin liittyvän jännityksen juuri tuolla, epäterveellisellä tavalla. Joku toinen ei olisi jaksanut edes nousta sängystä ylös vastaavanlaisten valmistautumisrituaalien jälkeen.
Olisiko joku muu pikajuoksija saanut positiivisia otsikoita siitä että syö 1000 kananugettia olympialaisten aikaan. Usain Bolt sen sijaan teki niin ja häntä pidetään kohtalaisen kovana juoksijana. Olisiko hän juossut kovempaa jollain muulla ruokavaliolla.
Muhammad Ali pidättäytyi aikuisten tavasta osoittaa läheisyyttä kuudeksi viikoksi ennen kamppailua. Pelellä, tuolla Mr. Jalkapallolla ei puhuttu edes vuorokaudesta.
Joku vaatii tiukat rutiinit päiväänsä ennen tärkeää suoritusta. Joku toinen taas tykkää olla ajattelematta suoritusta ja tehdä asioita rennosti. Joukkuelajeissa pukukopissa istuu hyvin erilaisia persoonia vaikka laji olisikin sama. Joku tykkää puhua, näyttää itsevarmuutensa pullistelemalla vaikka hauistaan. Joku toinen istuu hiljaa paikallaan ja ajattelee jotain ihan muuta.
Jokainen älyää ettei Matin tapa valmistautua kilpailuihin ollut optimaalinen eikä todellakaan tavoittelemisen arvoinen. Jokainen älyää myös että sääntöjä tulee joukkueessa olla koska kyse on tiimityöstä. Et todellakaan herätä joukkueen luottamusta istumalla baarissa peliä edeltävänä iltana.
Yksilöurheilija joka ennen kisoja sanoo varmasti voittavansa ja voittaakin, on hyvällä itseluottamuksella varustettu. Mutta jos hän häviää, asia käännetään siten että hän on tyhjänpuhuja. Hiljainen keskittyjä on suunnannut ajatuksensa oikeisiin asioihin, siis jos voittaa. Hävitessään hänellä ei ollut tarpeeksi itseluottamusta.
On urheilijoita jotka ovat pilanneet suorituksensa seuraamalla ja tekemällä asioita kuten heidän mielestään paremmat urheilijat tekevät tai heidät on laitettu käyttäytymään niinkuin yleensä käyttäydytään.
Elimistö on herätettävä suoritukseen mutta sen voi myös ajaa ylivireäksi.
Siksi pyydänkin että jokainen löytäisi oman optimaalisen tavan valmistautua. Sellaisen joka nojautuu järkeviin sääntöihin ja mutta myös oman itsensä tuntemiseen. Luulen että moni urheilija on kokenut mahtavan harjoituksen vaikka päivä on ollut muita menoja täynnä. Harjoituksia on mennyt pieleen vaikka urheilijalla on ollut koko päivä aikaa valmistautua. Tämän asian oivaltamista tässä nyt tavoittelin.
