Vihaa häviämistä tai keskity voittamiseen. Kaksi ajatusta joilla tavallaan on sama ajatus mutta kuitenkin ovat monellakin tapaa hyvin erilaisia lähestymistapoja. Näiden ajattelumallien erot näkyvät elämässä, niin urheilijoissa, fanikulttuurissa kuin meidän jokaisen ihmisen arjessa.
Häviämisen inhoaminen ammentaa voimansa vihasta. On tehtävä kaikkensa ettei häviämisen tunnetta syntyisi. Tämä aiheuttaa voimakkaitakin ristiriitoja. Yritämme mennä vaikka väkisin läpi harmaan kiven. Henkilö joka on orientoitunut voittamiseen osaa kiertää kiven ja päästä samaan lopputulokseen ilman turhaa energiantuhlausta.
Fanit voivat osoittaa esimerkillään oman ajatusmallinsa. Kannattajat voivat olla vaikkapa jääkiekkomaajoukkueen takana vain silloin kun voittoja tulee. Ja kääntää selkänsä tappion myötä. Ollessani Englannissa yksi kaupunki oli jaettu siniseen ja punaiseen väriin erittäin voimakkaasti. Liverpool ja Everton. Ei olisi tullut kuuloonkaan että Liverpoolin fani olisi juonut kahvia sinisestä mukista vaikka edellisen päivän pelissä olisikin tullut tappio Evertonille.
Monessa lajissa naapurimaa Ruotsi on se ”peikko” jolle emme halua hävitä. Ja se valitettavasti näkyy. Entäs jos emme keskittyisi häviämiseen vaan sen sijaan pyrkisimme voittoon. Tämä ajatusmalli sallii päästetyn maalin tai hetkellisen epäonnistumisen. Ne ovat inhimillisiä asioita, joita tapahtuu matkalla voittoon.
Elämässämmekin törmäämme tekemiimme virheisiin. On vain harvoja ihmisiä jotka elävät virheettömän elämän ja tämä ”onnellinen” asia on harhaisen ihmisen etuoikeus. Haluammeko onnistua ja oppia virheistämme vai inhoammeko epäonnistumista ja näemme ne aina heikkoutena.
Älä tavoittele häviämistä tai virheiden tekemistä. Älä vihaa vastustajaa sillä se helposti sumentaa ajattelukykysi. Pyri voittamaan, opi virheistäsi ja ole parempi kuin vastustajasi.
Mieti siis millaisia asioita ihminen tekee vihaisena. Rationaalisiako? Entäs silloin kun haluaa jotain oikeasti ja vieläpä tietää sen olevan mahdollista?
