Ihan jokaisena päivänä

Olin eilen kaupassa ja näin pienen arkisen kohtaamisen kassalla. Kassalla työskennellyt vanhempi nainen keskusteli lämpimästi noin 10–12-vuotiaan pojan kanssa. Hän kyseli pojan karkkiostoksista ja kuunteli kiinnostuneena, kun poika kertoi ostaneensa jotakin isälleen, veljelleen ja itselleen. Ostokset eivät olleet mitään suuria tai ihmeellisiä. Hetkikin oli pienen pieni kohtaaminen tavallisessa arjessa. Mutta minulle tuli siitä hyvä olo. Poika vaikutti onnelliselta saadessaan kertoa ostoksistaan. Joku aikuinen oli hänestä aidosti kiinnostunut.

Tänään isänpäivänä tuo kohtaaminen palasi mieleeni. Ajattelin, että lopulta isänpäivässäkin on kyse lapsista. Siitä, miten me aikuiset kohtaamme heidät. Sillä juuri kohtaamiset luovat sen tunnelman, joka jää mieleen. Isänpäivänä, äitienpäivänä ja ihan jokaisena tavallisena päivänä.

Me kaikki kaipaamme aitoja kohtaamisia. Lapsuudessa niiden merkitys on kuitenkin erityisen suuri. Lapsi tarvitsee kokemuksia siitä, että hänet nähdään, häntä kuunnellaan ja että hän on tärkeä. Näiden kokemusten kautta rakentuu myös turvallisuuden tunne. Ja samalla lapsi oppii jotakin siitä, miten muita ihmisiä kohdataan. Olen miettinyt myös sitä, miten helposti tulkitsemme lasten ja nuorten käyttäytymistä. Jos lapsi toimii väärin, ajattelemme ehkä ensimmäiseksi, että hän käyttäytyy tahallaan huonosti.

Mutta entä jos hän yrittääkin vain saada omaa oloaan paremmaksi? Entä jos häneltä puuttuu vielä keinoja käsitellä tunteitaan? Tai kokemuksia sellaisista turvallisista kohtaamisista, joiden kautta näitä keinoja voisi oppia?

Kaikki haastava käyttäytyminen ei tietenkään johdu tästä. Mutta ehkä meidän aikuisten kannattaisi joskus kysyä, mitä käyttäytymisen takana on, sen sijaan että keskitymme vain siihen, mitä lapsi teki väärin.

Ja juuri siksi eilinen pieni kohtaaminen jäi mieleeni. Kassahenkilö ei tiennyt, millainen päivä pojalla oli ollut tai millaisesta kodista hän tuli. Eikä hänen tarvinnutkaan tietää. Hän vain kohtasi lapsen lämpimästi.

Ja ehkä siinä on jotakin, mitä meidän kaikkien kannattaisi muistaa. Isällisyyteen ja äidillisyyteen ei aina tarvita omia lapsia. Meillä jokaisella on mahdollisuus antaa lapsille lämpöä, turvaa ja kokemus siitä, että he ovat tärkeitä.

Joskus aivan pienillä kohtaamisilla voimme tehdä enemmän hyvää kuin arvaammekaan. Hyvää isänpäivää ja lämpimiä kohtaamisia ihan jokaiseen päivään.