Takaisin kirjoituksiin

Mistä vastuullisuus alkaa?

Henri Lomu

Se ei ala strategiasta.

Se ei ala raportista.

Se alkaa ihmisestä.

Organisaation kantava voima on ihminen. Ja jokaisen liiketoiminnan maksaja on lopulta ihminen.

Kun ihminen voi hyvin ja toimii tietoisesti, myös päätökset kirkastuvat. Kun ihminen on kuormittunut, työn kulttuuri alkaa helposti oireilla.

Siksi 4Flow lähtee yksinkertaisesta ajatuksesta: Vastuullisuus alkaa itsesäätelystä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Se tarkoittaa, että yksilö ottaa vastuun omasta tilastaan.

  • Hän ei pura kuormitustaan tiimiin.

  • Päätöksiä ei ohjaa kiire tai paine.

  • Reagointiin on työkaluja, jolloin ärsykkeet eivät ohjaa toimintaa.

  • Ympäristöä ei syytetä, vaan suorituskyky nähdään omien valintojen tuloksena.

4Flow tarjoaa tähän konkreettiset keinot. Voit harjoitella tunnetilojasi, aivan kuten harjoittelet fyysistä kuntoa. Kun tunnetilaa harjoitellaan, keho ja mieli työskentelevät yhdessä.

  • Se ei ole vaikeaa.

  • Se ei vie paljon aikaa.

  • Mutta se vaatii tietoisen valinnan.

Harjoittelemalla vahvistat sitä, mihin keskityt. Jos ajattelet elämän olevan pelkkää kuormitusta, se vahvistuu. Muutos alkaa pienestä päätöksestä:

En halua olla väsynyt. Haluan voida hyvin.

Entä työyhteisö?

  • Onko yhteinen suunta kirkas?

  • Hyödynnättekö aidosti vahvuuksianne?

  • Yhdistättekö energianne?

  • Teettekö olennaisia asioita?

Ryhmän potentiaalia ei voi ulosmitata, ellei energioita yhdistetä. Yhdistyminen voi alkaa yhdestä viestistä työkaverille, viestistä, joka vahvistaa eikä heikennä. Ja silloin yhteinen tila muuttuu.

Nämä ovat pieniä tekoja, mutta niillä rakennetaan kestävää suorituskykyä. Kun ihminen ottaa vastuun omasta energiastaan, muutos on väistämätön.

Kun sama ajatus leviää tiimiin ja arjen tapoihin, syntyy kestävän suorituskyvyn kulttuuri. Silloin vastuullisuus ei ole vain sana. Sillä on pohja.

4Flow ei keskity motivointiin, sillä motivaatio on tunnetilan seuraus. Motivaatio syntyy halusta päästä johonkin tai välttää jotakin.

Siksi keskitymme olennaiseen: tekemisen polttoaineeseen, tunnetilaan.

Olympialaisissa näemme tämän selvästi. Osaaminen ei katoa yhdessä erässä. Tunnetila voi kadota.

Kun tunnetila on kunnossa, tekeminen ei kuluta ihmistä eikä ympäristöä.

Se on vastuullisuutta arjen tasolla.