Osaaminen ei ratkaise
Henri Lomu
Urheilussa törmäsin tähän ajatukseen ensimmäisen kerran kunnolla jo vuosia sitten.
Parempikaan taitotaso ei aina riittänyt voittoon.
Ne urheilijat, jotka keskittyivät oikean tunnetilan hakemiseen, eivät epäonnistuneet yhtä helposti kuin ne, jotka keskittyivät onnistuneen suorituksen mielikuvaan.
Aluksi ero tuntui pieneltä. Myöhemmin ymmärsin, ettei se ollut pieni, vaan se oli ratkaiseva.
Mielikuva kertoo, mitä pitäisi tapahtua.
Meditointi rauhoittaa kyllä mieltä.
Mutta tunnetila ratkaisee, pääseekö tekeminen edes käyntiin.
Siksi keskityin valmennuksessani tutkimaan tunnetilan säätelyä osana tekemistä.
Mielikuva on hauras. Tunnetila kestää.
Mielikuva perustuu usein lopputulokseen: näin tämän pitäisi mennä, tältä onnistuminen näyttää. Ongelma on, että todellinen elämä ja todellinen suoritus menevät harvoin mielikuvan mukaan. Kun mielikuvan suoritus hajoaa, moni särkyy sen mukana.
Tunnetila toimii toisin.
Se ei vaadi täydellistä suoritusta. Se kestää virheen, häiriön ja keskeneräisyyden. Kun tunnetila on oikea, tekeminen löytää kyllä muotonsa.
Mikä oikeasti saa ihmisen alisuoriutumaan?
Useimmiten ei se, ettei ihminen tiedä, mitä tehdä. Vaan se, että hän tekee väärässä tunnetilassa. Hermosto on ylivireä, varuillaan tai lukossa. Silloin osaaminen ei ole käytettävissä, vaikka se olisi olemassa.
Saat lisää ohjeita, kannustusta tai vaatimuksia. Kuulet lauseita “yritä enemmän” tai “löydä motivaatio”.
Mikään näistä ei auta ja usein ne jopa pahentavat tilannetta.
Se, mitä tarvitset, on pääsy oikeaan tilaan.
Tunnetila ei ole seuraus. Se on taito
Tämä oli itselleni suuri oivallus. Tunnetila ei ole jotain, mitä haetaan vain itse tilanteessa. Se on jotain, mitä voi harjoitella etukäteen.
Samaa tunnetilaa, jossa olen parhaimmillani, voi opetella tunnistamaan ja kutsumaan esiin: ennen suoritusta, ennen palaveria, ennen keskustelua.
Ei uutta mielikuvaa.
Vaan: miltä tässä pitäisi tuntua, jotta tekeminen on onnistuisi?
Tämä kysymys on kiinnostanut minua viime vuodet.
Siihen olen ankkuroinut valmennusteni pohjan.
Yksilöistä yhteisöihin
Tämä ei koske vain yksilöitä.
Yhteisöt alisuoriutuvat samalla tavalla kuin yksilöt: ei siksi, etteivät ne olisi osaavia, vaan siksi, että ne toimivat väärässä tunnetilassa.
Pelossa.
Kiireessä.
Jatkuvassa ylivireessä.
Se, mikä vie sekä yksilöitä että yhteisöjä eteenpäin, ei ole täydellinen suunnitelma. Vaan kyky päästä oikeaan tilaan ennen tekemistä ja pysyä siellä mahdollisimman paljon.
Matkallani olen oppinut tämän.
En hae onnistumisia.
Haen tunnetilan, jossa onnistuminen on mahdollista.
Sillä tunnetila on tekemisen polttoaine.
Ilman sitä osaaminen ei pääse käytäntöön.