Romanttinen tarina hyvinvoinnista: Keho, mieli, suhteet ja otollinen ympäristö

John nyökkäsi, hymyillen ymmärtäväisesti. Hänessä oli jotain, joka sai Landonin tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kuulluksi, aivan kuin tämä yksinkertainen lammaspaimen olisi kantanut mukanaan ikiaikaista viisautta. Pavlik, joka oli istunut vaiti, nosti katseensa ja katsahti Landoniin. “Minä olen Pavlik”, hän sanoi hiljaa, ja hänen matala, vakava äänensä kaikui rauhoittavasti yön hiljaisuudessa. “Voima on aina ollut osani, mutta joskus tuntuu kuin se olisi myös taakkani. Jos vain joku voisi auttaa kantamaan sitä.”

Kamau katsoi Pavlikia pehmeästi, ja hetken heidän katseensa kohtasivat hiljaisuudessa, joka kantoi mukanaan enemmän kuin sanat voisivat koskaan kertoa. “Minulle rauha on elämässä kaikki”, hän kuiskasi, kääntäen katseensa takaisin nuotioon. “Rauha, jota voin jakaa jonkun kanssa, mutta jota kukaan ei voi minulta viedä.” Hän istui siinä hiljaa, kasvot nuotion lämmössä, ja hänen sielunsa tuntui hetken paljastuvan toisille.

John kuunteli heidän sanojaan ja tiesi, että jokainen heistä kantoi mukanaan omaa kaipaustaan, omaa tarinaansa, joka etsii suuntaansa. Hän oli aina uskonut, että jokainen sielu tarvitsee jotakin, mikä voi antaa sille rauhan ja tarkoituksen. Hän ei puhunut hetkeen, vaan antoi liekkien loistaa kirkkaana heidän ympärillään. Lopulta hän käänsi katseensa tähtiä kohti ja puhui hiljaisella, rauhallisella äänellä.

“Me kaikki etsimme jotakin – jotakin, mikä täydentää meidät, tekee meistä kokonaisia”, John sanoi, ääni lempeänä ja viisaana. “Olipa se sitten voimaa, rauhaa tai yhteyttä toisiin, se on meille annettu lahjana. Mutta löytääksemme sen, meidän täytyy uskaltaa jakaa itsemme toisten kanssa – kantaa toisemme siinä, missä olemme vahvimmillamme, ja tukea toisiamme siellä, missä olemme heikoimmillamme.”

Tietäjät katsoivat Johnia ja ymmärsivät, että he olivat löytäneet jotakin, mitä eivät olleet edes osanneet etsiä – he olivat löytäneet ystävyyttä ja yhteyttä, joka voisi kantaa heidät pitkälle. Yön pimeys laskeutui heidän ympärilleen, mutta jokainen heistä tunsi sydämessään kirkkaan valon, kuin tähtenä, joka johdattaisi heitä eteenpäin.

Muistot