Suunta ei ole tavoite
Henri Lomu
Moni ajattelee, että suunta tarkoittaa tavoitetta.
Voittoa. Kasvua. Parempaa kuntoa. Laihtumista. Liikevaihdon nousua.
Mutta tavoite kertoo sen, minne olemme menossa.
Suunta kertoo, miten toimimme matkalla.
Ja vielä selvemmin: miten toimimme silloin, kun kukaan ei näe.
Minun suuntani valmentajana on toimia paineessa samalla tavalla kuin toimin ilman painetta. Palvelulupaukseni syntyy tästä. Rakennan toimintamalleja yksilöille ja yhteisöille, jotka toimivat myös paineen alla, erityisesti silloin, kun kukaan ei näe.
Esimerkki 1. Johtaja
Kun johtoryhmässä tunnelma kiristyy, suunta ei muutu. Päätöksiä ei tehdä ärsytyksestä käsin. Pysähdytään. Valitaan tila. Toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla, ei tilanteen vietävänä.
Esimerkki 2. Yksilö
Kun väsyttää eikä kukaan näe, teenkö 4Flow-aamujumpan vai en, suunta näkyy siinä valinnassa. Ei täydellisyytenä. Vaan rehellisyytenä.
Kun tulemme väsyneenä ja ärtyneenä kotiin, emme tartuta ärtymystä muihin. Valitsemme tilan, joka arvostaa muita. Se on vastuuta.
Esimerkki 3. Joukkue
Kun olemme häviöllä ja pelaajalle sattuu virhe, keskityn pelaajaan, en virheeseen. Se palauttaa rytmin. Rytmi tuo rentouden. Rentous tuo voiman.
Seuraavaan tilanteeseen.
Suunta ei näy silloin, kun kaikki sujuu. Se näkyy siinä, mitä teet, kun mikään ei suju. Urheilujoukkue ei romahda siksi, ettei se halua voittaa. Se romahtaa, jos paineessa aletaan pelätä lopputulosta ja unohdetaan tekeminen.
Yritys ei pysähdy siksi, ettei se halua kasvaa. Se pysähtyy, jos kiire alkaa ohjata päätöksiä. Pelko vie rentouden ja tila muuttuu. Tavoite pysyy samana, mutta tila ratkaisee. Kulttuuri syntyy juuri siitä tilasta.
Kun yksilö oppii johtamaan omaa tilaansa, suunta kirkastuu. Kun useampi tekee sen yhtä aikaa, energia yhdistyy. Ja silloin syntyy kulttuuri, joka kestää.
Suunta ei ole se, minne menemme. Se on se, miten toimimme matkalla.
Siinä, miten vastaat ärsytykseen.
Siinä, kannatko vastuuta vai selitätkö.
Siinä, vahvistatko toista vai heikennätkö.
En keskity motivointiin. Motivaatio vaihtelee.
Tunnetila ohjaa.
Haluan valmentaa hallittua voimaa. Hallittu voima on kykyä johtaa omaa tilaansa niin, että tekeminen kestää myös paineessa.
Ei kovempaa. Ei kovemmin puristaen. Vaan selkeämmin.
Ja tila pitää valita joka päivä.
Useasti.
Suunta on tapa kohdata paine niin, ettei toiminta synny pelosta käsin.
Olen oivaltanut, että hallitun voiman valmentaminen ei ole vain työni. Se on kutsumukseni.
Olen nähnyt ja kokenut, mitä paine tekee ihmiselle. Ja olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun ihminen oppii johtamaan omaa tilaansa.
Se ei näy heti tulostaululla.
Se näkyy katseessa.
Siinä hetkessä, kun ihminen ymmärtää:
“Minä voin valita.”
Kun yksinkertainen harjoitus muuttaa reaktion suunnaksi. Kun kiire ei enää johda. Kun ärsytys ei enää määrää.
Silloin hallinta ei ole kovuutta. Se on selkeyttä.
Ja se on hetki, joka antaa tälle työlle merkityksen.
Joka kerta.
Ps. Juha Väätäisellä oli aikanaan mainio harjoitusmenetelmä. Hän harjoitteli nousemista ensimmäiselle korokkeelle, jotta osaisi olla siinä tilassa, jossa jokainen hikipisara merkitsi jotain suurempaa.