Minun on myönnettävä, että joulun alla herkistyn. Tulee mietittyä mennyttä elämää ja haaveiltua tulevasta vuodesta jopa enemmän kuin uutena vuotena. Uusi vuosi jotenkin vain tapahtuu mutta joulu pysäyttää. Se tekee joulusta taianomaisen.
Juuri nyt mietiskelen valmentamisen syvintä olemusta. Olen valmentanut yli 34 vuotta mutta mikä onkaan se punainen lanka, jota olen noudattanut. Mitä enemmän sitä pyörittelen, niin sitä selkeämmäksi vastaus muodostuu. En valmenna ketään omien tavoitteitteni takia vaan valmennan auttaakseni. Siihen olen pyrkinyt jokaisen joukkueen ja yksilön kohdalla.
Tämä näkyy siis siten, etten pakota vaan kannustan, herättelen syitä tehdä asioita. Sillä kehittyminen vaatii aina oman motivaation. Ulkoa kannettuna asioita ei vain omaksu eikä siten myöskään tapahdu.
Myös asioiden yksinkertaistaminen on minulle tärkeää. Hyvin usein nimittäin havitellaan vaikeuskerrointa liikaa, vaikka perusteissakin on vielä hiomista. Kun aidosti ymmärtää mitä tekee ja ennen kaikkea miten tekee, on lopputulos taas astetta parempi.
Tästä yksinkertaistamisesta päästääkin sitten toistamiseen. Asioita pitää toistaa. Siten muutosten tuulet voi puhaltaa. Se ei tarkoita, että kerralla paljon vaan pikemminkin usein. Tässäkin piilee oma sudenkuoppa. Hyvin monet sortuvat alkuinnostuksessaan tekemään kerralla liian paljon, kun pitäisi löytää tekemisen rytmi.
On toki paljon muitakin asioita, jotka tuohon punaiseen lankaani kietoutuu mutta kerron tässä hetkessä vielä yhden tärkeän. Hoitaminen. Hyvin usein valmennettavat ovat käyneet luonani myös hoidoissa. Käsittelytyylini on rentouttava ja käsittelyn lomassa valmennettavien kanssa on syntynyt useita upeita oivalluksia.
Valmentaminen on siis ollut lähellä sydäntäni todella pitkään. Se ei ole rajoittunut fyysiseen kuntoon vaan se on paljon muuta. Ajattelun, tunteiden hallinnan ja vaikkapa hengittämisen kautta on mahdollista luoda tilaa hyvinvoivalle ihmiselle, joka suoriutuu hyvin.
Olenkin ajatellut, että aloitan ensi vuonna valmentamaan ihmisiä kohti oman elämän hyvinvointia. Mitä se vaatii. Se vaatii kärsivällisyyden ja innokkuuden vuoropuhelua.
En siis valmenna ketään tämän valmennuksen kautta urheilijaksi. Valmennan ennen kaikkea kohti terveyttä ja hyvinvointia. Ja tämä tapahtuu tekemällä itselle hyviä tekoja.
